— Äh! — virkahti Gorenflot, pirullinen hymy huulillaan. — Minulla on oikeus antaa syntejä anteeksi, ja minä annan itselleni tästä synnistä jo etukäteen synninpäästön. No niin, veli valoisilainen, luovu nyt vaan kiltisti kruunustasi!
— Mistä?
— Ranskan kruunusta.
— Mieluummin kuolen.
— Niinpä sitten kuoletkin… Kas, siinähän tulee priori. Tee pian päätöksesi.
— Minulla on kaartini ja ystäväni. Ne kyllä tulevat minua puolustamaan.
— Se on mahdollista. Mutta sitä ennen sinut tapetaan.
— Antakaa minulle edes yksi minuutti ajatuksenaikaa.
— Ei minuuttiakaan, ei sekuntiakaan!
— Intonne on teille eduksi, veli, — sanoi priori ja antoi kuninkaalle merkin kädellään, ikäänkuin sanoakseen tälle: pyyntöönne suostutaan. — Sitten hän taas sulki oven.