— Tulla tapetuksi, niin kyllä, ellette heti allekirjoita, keskeytti herttuatar kiivaalla ja käskevällä äänellä.
Gorenflot tarttui kuninkaan käteen ja ojensi hänelle kynän. Ulkoa kuuluva melu yhä kasvoi.
— Uusi joukko on piirittänyt oikeanpuoleisen rapun, — ilmoitti muuan munkki.
— No niin, kirjoittakaa pian! — huusivat Mayenne ja herttuatar kärsimättömästi.
Kuningas tarttui kynään.
— Sveitsiläiskaarti tulee, — huudahti priori hengästyneenä. — Se on asettautunut kirkkomaan oikealle puolelle. Koko luostari on nyt piiritetty.
— Hyvä on. Me tulemme puolustautumaan, — vastasi Mayennen herttua päättäväisesti. — Minkään linnoituksen, jolla on sellainen panttivanki kuin meillä, ei koskaan tarvitse antautua armoille.
Hän on jo allekirjoittanut! — ärjyi Gorenflot, kiskaisten pergamentin Henrikin käsistä. Tämä kätki kasvonsa kapusonkiin.
— No niin, — nyt me olemme kuninkaita, — sanoi kardinaali herttualle. Pane hyvään talteen tämä kallisarvoinen asiakirja.
— Mitä meidän on tehtävä? Mitä on tehtävä? — huusi muuan esiinjuokseva munkki, jonka kaapun alta huomasi selvästi aseellisen ylimyksen. — Crillon on saapunut ranskalaisine kaarteineen ja uhkaa särkeä portit. Kuulkaa!… kuulkaa!…