— Nouse ylös, raukka!
Munkki nousi viipymättä.
— Saata minut aukolle.
— Mihin vain haluatte, armollinen herra Chicot.
— Kulje edellä, lurjus!
Gorenflot alkoi mennä niin pian kuin osasi, ja Chicot napsautteli häntä kädessään olevalla köydellä. Munkki kiiruhti puutarhaan ja kääntyi erääseen siellä olevaan tiheään puuryhmään, josta kuului kumeita valitushuutoja.
— Tuossa on aukko, — virkkoi hän hengästyneenä.
Chicot meni sen luo ja näki jotain liikkuvan ruohokossa. Se oli näköään kuin sellaisen otuksen takapuoli, jota Diogenes tavallisesti kutsui kaksijalkaiseksi höyhenettömäksi kukoksi, ja sen vieressä oli miekka ja munkinkaapu.
Näytti selvältä, että henkilö, joka niin onnettomasti oli joutunut aukkoon, oli riisunut yltään kaiken, mikä lisäisi hänen tilavuuttaan, niin että hän nyt oli verrattain ohuesti puettu, ja kuitenkin koki hän, kuten Gorenflot vähän ennen oli tehnyt, äärettömästi ponnistella päästäkseen aukosta läpi. Kiroillen alkoi hän ähkyä:
— Mieluummin juoksisin kujanjuoksua koko kaartin halki. Ai, ai, hyvät ystävät, elkää vetäkö niin kovasti. Minun täytyy päästä hitaammin. Minusta kyllä tuntuu siltä, että minä tästä pääsen, mutta se käy hitaasti.