— No?
— Ei ainoakaan ihminen ole sanonut sanaakaan. Ja kun jo pian on keskiyö enkä minä ole kohdannut ketään muuta kuin Monsoreaun kreivin, niin päästin ystäväni menemään kotiinsa.
— Kuinka! Monsoreaunko? Oletteko tavannut hänet?
— Olen. Hänellä oli kymmenen tai kaksitoista asestettua miestä mukanaan.
— Merkillistä! Hänenhän olisi pitänyt olla Compiègnessä!
— Niin olisi pitänyt, mutta hän ei ole siellä.
— Entä kuninkaan käsky?
— Kuka tottelee kuningasta?
— Tunsiko hän teidät?
— Niin luulen.