Kaksi miestä syöksähti ovesta sisälle.
— Voi, rakas isäntä! — huusi hyvin tuttu ääni. — Tulemmeko liian myöhään?
— Remy! — huudahti Bussy.
— Luulenpa, — huusi toinen ääni, — että täällä ollaan murhaamassa!
Bussy tunsi tuon äänen ja päästi ilohuudon.
— Saint-Luc!
— Minä itse, hyvä ystävä.
— Ahaa! — virkahti Bussy. — Arvelenpa nyt, paras herra Monsoreau, että teette viisaimmin antaessanne meidän mennä, sillä ellette nyt lähde pois tieltä, tulemme me kulkemaan teidän ruumiittenne yli.
— Kolme miestä tänne! — kirkui Monsoreau.
Kolme uutta roistoa ilmestyi balkongille.