— Kuten haluatte.
— Näen, että me olemme pettyneet toistemme suhteen. Mutta varokaa itseänne, varokaa itseänne. Anjoun herttua saattaa julmistua asiasta.
— Ja kuitenkin on hän itse minut lähettänyt. Bussy värisi ja Diana kohotti vaikerrellen kätensä korkeutta kohti.
— Jos niin on, — vastasi Bussy, — niin täytyy minun turvautua Bussyyn yksinään eli vain itseeni. Pitäkää miehuullisesti puolianne, sankarit!
Ja kuin kädenkäänteessä hän löi kumoon rukoustuolin, veti sen pöydälle ja heitti vielä sen päälle erään tuolin, niin että hän muutamassa silmänräpäyksessä oli saanut järjestetyksi itselleen jonkinlaisen suojamuurin itsensä ja vihollistensa välille. Tämä liike oli ollut niin nopea, että pyssystä ammuttu kuula sattui vain rukoustuoliin ja tarttui siihen kiinni. Sillävälin Bussy kaatoi vielä erään Frans I:n aikaisen pöydän, lisäten siten suojusvarustustaan.
Diana, joka nyt oli suojassa hyökkääjiltä, ymmärsi, ettei hän voisi muuten kuin rukouksien kautta auttaa rakastajaansa: hän senvuoksi rukoili ylen hartaasti. Bussy loi katseen ensin häneen, sitten tuohon tilapäiseen varustukseensa ja virkkoi:
— Nyt eteenpäin! Mutta minun miekkani pistää. Varokaa itseänne!
Monsoreaun yllytyksestä tekivät roistot liikkeen leijonaa kohti. Tämä odotteli niitä palavin katsein. Muuan niistä ojensi kätensä vetääkseen pois rukoustuolin, mutta ennenkuin hän ehti sitä koskeakaan, halkaisi Bussyn miekka hänen kätensä aina olkapäähän asti.
Mies päästi huudon ja kompuroi ikkunan luo.
Bussy kuuli nyt nopeita askeleita käytävästä ja pelkäsi jäävänsä kahden tulen väliin. Hän riensi ovelle sulkemaan reikeliä, mutta se ehtikin avautua ennen. Bussy peräytyi askeleen asettautuakseen vastarintaan sekä entisiä että uusia vihollisiaan vastaan.