— Mitä te sanotte, sire? — huudahti Frans, levottomana huohottaen.
— Minä sanon, että sellaisen liikkeen etunenässä, jotta liike tulisi oikein johdetuksi, täytyy olla jonkin suuren ruhtinaan.
— Mutta, sire, olkaa varovainen.
— Ruhtinaan, joka on samalla kertaa taitava sotapäällikkö ja taitava neuvottelija.
— Varsinkin taitava neuvottelija, — toisti herttua.
— No niin, Frans, eikö Guise kaikissa noissa suhteissa olisi tähän luottamustoimeen sopiva?
— Veljeni, — vastasi Frans, — Guisen herttua on jo tarpeeksi mahtava.
— On kyllä, mutta hänen mahtavuutensahan juuri muodostaakin minun voimani.
— Guisen herttua johtaa armeijaa ja porvaristoa, Lothringin kardinaali kirkkoa, Mayenne toimii molempain kätyrinä. Sire, te kokootte liiaksi valtaa yhden ainoan suvun käsiin.
— Se on totta, Frans, — myönsi Henrik. — Sitäkin olen ajatellut.