Samassa alkoi pimeyttä valaista kirkas soihtuvalo. Siinä välähteli koko joukko miekkoja, ja ne nyt ympäröivät molemmat ystävämme.
— Aa, Chicot! Rakas Chicotini! — huusi kuningas. — Olipa hauskaa saada nähdä sinut taaskin!
— Kuulkaahan, hyvä herra Chicot, — kuiskasi munkki. — Suuri hallitsija iloitsee siitä, kun sai nähdä teidät jälleen.
— No mitä sitten?
— Ilossaan hän ei kiellä teiltä mitään. Pyytäkää siis häneltä minun armahtamistani.
— Täytyykö minun pyytää ilettävältä Herodekselta?
— Vaiti, vaiti, paras herra Chicot!
— No, sire, — kysyi Chicot, — kuinka monta olette saaneet kiinni?
— Emme ainoatakaan, — vastasi Crillon. — Pettureilla on kai ollut tiedossaan jokin salainen käytävä.
— Mutta sinä kaiketikin olet ne nähnyt? — kysyi kuningas.