Paksu munkki lysähti kauhistuksissaan maahan.
— Nouse ylös, — sanoi Chicot.
— Annatteko minulle anteeksi?
— Saammehan nähdä.
— Te löitte minua niin kovasti, että se kyllä riittää.
Chicotilta pääsi raikuva nauru. Tuo munkki parka oli niin hämmennyksissään, että hän luuli saaneensa Mayennelle annetut iskut.
— Te nauratte, hyvä herra Chicot! — sanoi hän.
— Tietysti minä nauran, houkkio!
— Saanko minä siis elää?
— Se ei riipu minusta. Se riippuu kuninkaasta, jolla yksin on valta päättää sinun elämästäsi.