— Ahaa! Kerroppa se minulle, Chicot!
— Jonkun toisen kerran, poikani. Nyt meillä on muuta hommaamista.
— Voi minua ihmisparkaa… — toisti Gorenflot.
— Haa! Te olette ottanut yhden vangin! — huudahti äkisti Crillon ja laski tukevan kätensä munkin olalle, joka paksuudestaan huolimatta kuitenkin kumartihe. Chicot viivästytti tahallaan, vastaustaan hetkisen ja antoi tuon munkki raukan sillä aikaa tuntea kauhun kammottavia tuskia.
Gorenflot oli vähällä menettää tajuntansa nähdessään ympärillään niin monta välkkyvää miekkaa, niin monta vihastunutta katsetta. Hetken kuluttua, jolla aikaa munkki parka odotteli saavansa kuulla tuomiopasuunan jylinän, vastasi vihdoin Chicot:
— Sire, katseleppa tarkoin tätä munkkia. Muuan sotamies valaisi soihdullaan Gorenflotin kasvoja. Tämä ummisti silmänsä.
— Saarnaaja Gorenflot! — huudahti Henrik.
— Minä, köyhä, raukka, ihmisparka… — ulvoi munkki.
— Hän juuri, — vastasi Chicot.
— Hänkö, joka…?