— Aivan oikein! — keskeytti gascognelainen.
— Ahaa! — virkahti kuningas ilmeisesti tyytyväisenä.
Kylmä hiki valui virtoina Gorenflotin kasvoilta. Hänellä oli syytäkin olla peloissaan, sillä miekkoja kilahteli hänen kasvojensa ympärillä ja muutamat niistä olivat hyvinkin uhkaavia. Hän ne pikemminkin tunsi kuin näki ja päästi heikon huudon.
— Odotahan, — sanoi Chicot. — Kuninkaan täytyy saada tietää kaikki.
Hän vei nyt Henrikin syrjään ja sanoi tälle.
— Poikani, kiitä jumalaa siitä että hän on antanut tuon pyhän miehen syntyä maailmaan, sillä juuri hän on meidät kaikki pelastanut.
— Kuinka niin?
— Hänhän ilmaisi minulle koko salaliiton. Ja jos teidän majesteettinne viholliset saisivat hänet käsiinsä, olisi hän kuoleman oma.
Gorenflot kuuli vain nuo viimeiset sanat.
— Kuoleman oma! — tuskitteli hän ja kaatui maahan.