— Minä tiedän, missä mustaa samettia on kaupan, poikani.
— Mutta Chicot, onhan hän veljeni!
— Se on totta se, ja hovissa onkin sinipunerva perhesurun väri. Aiotko sanoa hänelle jotakin?
— Aion, vaikkapa vain riistääkseni häneltä kaiken toivon ja osottaakseni hänelle, että hänen salaiset aikeensa ovat paljastetut.
— Hm!
— Onko sinulla mitään sitä vastaan, että minä puhuttelen häntä?
— Ei, mutta sinun sijassasi minä jättäisin keskustelun aiheen ja lisäisin vankilan vartiostoa kaksinkerroin.
— Saattakaa tänne Anjoun herttua! — käski kuningas.
— Vaikkapa niinkin, — virkkoi Chicot päätään pudistellen. — Minä kuitenkin pysyn mielipiteessäni.
Kohta senjälkeen astui herttua sisälle. Hän oli hyvin kalpea. Crillon tuli hänen jälessään ja kantoi hänen miekkaansa.