— Mistä olet hänet tavannut? — kysyi kuningas sellaisella äänellä kuin ei olisi herttua ollut lainkaan saapuvilla.
— Sire, — vastasi Crillon, — hänen korkeutensa ei ollut kotona. Mutta heti sen jälkeen kun minä teidän majesteettinne käskystä olin piirittänyt hänen palatsinsa, saapui hänen korkeutensa ja antoi vastarinnatta pidättää itsensä.
— Sepä oli onnekasta se, — vastasi kuningas ylenkatseellisesti.
Sitten hän kääntyi prinssin puoleen ja kysyi:
— Missä te olitte?
— Missä tahansa lienen ollutkin, sire, — vastasi herttua, — niin olkaa varma siitä että ajattelin teitä.
— Sitäpä tässä itsekin aavistin, — sanoi Henrik, — ja teidän vastauksenne osottaa, että minä olen ollut oikeassa ajatellessani puolestani myöskin teitä.
Herttua kumarsi rauhallisesti ja arvokkaasti.
— Selittäkää, missä olitte? — jatkoi kuningas ja meni veljensä eteen. — Mitä teitte sill'aikaa kun teidän rikostovereitanne vangittiin?
Rikostovereitani?