— Niin, teidän rikostovereitanne.
— Teidän majesteetillenne on väärin ilmoitettu.
— Haa, hyvä herra! Tällä kertaa ette päässyt kynsistäni. Teidän rikollinen uranne on lopussa. Te ette tälläkään kertaa tule saamaan minun kruunuani.
— Sire, sire, suvaitkaa rauhoittua. Joku on kiihoittanut teitä minua vastaan.
— Konna! — huusi Henrik vihan vimmoissaan. — Sinä tulet kuolemaan nälkään Bastiljin syvimmissä luolissa.
— Minä odotan teidän majesteettinne määräyksiä ja siunaan niitä, vaikkapa ne tuottaisivatkin minulle kuoleman.
— Sanokaa, pöyhkeilijä, missä olitte? - jatkoi kuningas.
— Sire, minä pelastin teidän majesteettinne ja työskentelin teidän hallituksenne kunnian ja rauhan puolesta.
— Mitä! — huudahti kuningas hämmästyneenä. — Röyhkeytenne on tosiaankin vertaistaan vailla!
— Kas vaan! — virkkoi Chicot heittäytyen selkäkenoon tuolilleen. — Kertokaapa se meille, prinssini. Sitä on hauska kuunnella.