— Sire, — jatkoi herttua, — minä olisin ilmoittanut sen heti teidän majesteetillenne, jos te olisitte kohdelleet minua veljenänne. Mutta koska minua päinvastoin kohdellaan kuin rikollista, saa aika puhua puolestani.
Hän kumarsi nyt vieläkin syvempään kuin edellisellä kerralla. Sitten hän kääntyi Crillonin ja toisten upseerien puoleen ja sanoi:
— Kuka teistä on se, joka vie ensimäisen kuninkaallisen prinssin Bastiljiin?
Chicot oli hetkeksi vaipunut syviin mietelmiin, mutta äkkiä välähti ajatus kuin salamanisku hänen päässään ja hän murahti:
— Ahaa! Nyt alankin ymmärtää, mistä johtui se että d'Epernon oli niin kalpea, mutta että hänen jaloissaan sen sijaan oli niin paljo verta.
50.
Valmistuksia.
Niinkuin jo edellisestä luvusta näkyi, ei kuningas nukkunut koko yönä. Hän rukoili ja itki. Ja kun hän yleensä oli kaikissa kokenut mies ja etenkin kaksintaisteluissa, läksi hän kolmen aikaan Chicotin kanssa katselemaan paikkaa, jossa taistelun piti tapahtua.
Kuningas oli kääriintynyt viittaansa ja hänen kasvojaan varjosti leveälierinen hattu.
Chicot, joka oli ollut kahdeksan päivää sitten tehdyn sopimuksen todistajana, näytti nyt paikan, mihin taistelijat asettautuisivat. Henrik alkoi sitä heti silmäillä, tarkasteli puita ja laski, miten auringonsäteet sinne kohdistuivat. Sitten hän virkkoi: