— Quélus saa huonon paikan. Häneen paistaa aurinko oikealta, juuri hänen näkevään silmäänsä. [Quélus oli eräässä aikaisemmassa kaksintaistelussa menettänyt vasemman silmänsä.] Maugiron tulee sen sijaan olemaan ihan varjossa. Huonosti järjestetty. Mitä taas Schombergiin tulee, ei hänen polvissaan ole erityistä voimaa, mutta hän saa taakseen puun, ja se voi häntä peräytyessään suojella. Tämä minua hänen suhteensa rauhoittaa. Mutta Quélus, Quélus parka! — lisäsi hän ja pudisteli surullisesti päätään.
— Sinä herätät minussa osanottavaisuutta, — sanoi Chicot. — Elä kiusaa noin itseäsi. Saamari! Sehän käy niinkuin se käy.
Kuningas kohotti katseensa kohti korkeutta ja huokasi:
— Suuri jumala! Kuule, kuinka hän pilkkaa. Mutta hän on onneksi narri, sinä tiedät sen.
Chicot kohautti olkapäitään.
— Entä d'Epernon! jatkoi kuningas. — Minä en todellakaan ole oikeudenmukainen. En ajatellut häntä, joka joutuu tekemisiin Bussyn kanssa. Kyllä hän joutuu pulaan! Katsele vain hänen paikkaansa, hyvä Chicot! Vasemmalla hänellä on aitaus, oikealla puu, takanaan kuoppa. Hän on vaarassa kaatua joka silmänräpäys, sillä Bussy on kuin tiikeri, kuin leijona, kuin käärme. Hänen miekassaan on eloa: se hyppii, se ojentuu, se vetäytyy, se käyristyy ja se kiemurtelee.
— Ah! — murahti Chicot. — D'Epernonin suhteen en ole lainkaan levoton.
— Sinä olet väärässä. Hän antaa surmata itsensä.
— Hän! Ooh, ei hän niin tyhmä ole. Hän on kyllä järjestänyt varovaisuustoimenpiteensä.
— Mitä sinä tarkoitat?