— Portti on lyöty sisään, — selitti Antraguetin palvelija.
Antraguet kapusi heti tikapuita ylös. Balkongille päästyään katsahti hän huoneeseen.
— Mitä siellä näet? — kysyivät toiset, kun näkivät hänen kalpenevan ja horjahtelevan.
Kauhun huuto oli hänen ainoa vastauksensa. Livarot kapusi nyt myöskin ylös.
— Ruumiita, kuolemaa, kuolemaa kaikkialla! — huusi tuo nuori mies.
He kumpikin astuivat nyt huoneeseen. Ribeirac jäi seisomaan ulkopuolelle hämmästyksen vallassa. Sillävälin oli puutarhuri huudoillaan kutsunut siihen kaikki ohikulkijat.
Huoneessa oli ylt'yleensä jälkiä yön kauhistuttavasta taistelusta. Veritahroja tai oikeammin sanoen verivirtoja näkyi lattialla. Seinäpaperit olivat miekaniskuista ja pistoolin laukauksista repeytyneet. Särkyneitä huonekaluja ja vaatekappaleita ja ihmisruumiitten jäseniä ui tuossa kamalassa verimeressä.
— Voi, Remy! Remy parka! — huusi Antraguet.
— Onko hän kuollut? — kysyi Livarot.
— Hän on jo jääkylmä, — vastasi Antraguet.