— Anteeksiannettavaako? Puolustatteko siis häntä?
— Voi, jos te tietäisitte! — huokasi Diana ja peitti kasvonsa käsillään, ikäänkuin peläten, että Bussy pimeästä huolimatta huomasi hänen punastumisensa.
— Josko minä tietäisin? — toisti Bussy. — Voi, hyvä rouva, minä tiedän vain yhden asian, sen nimittäin, ettei sen, joka on teidän puolisonne, koskaan pitäisi muistaa saaneensa omakseen kokonaisen maailman.
— Mutta, — virkkoi Diana hiljaa ja änkyttäen, — entäpä jos te, herra kreivi, petyttekin. Entäpä jos hän ei olisikaan puolisoni?
Näin sanoen kosketti tuo nuori nainen kylmällä kädellään Bussyn kuumeisen polttavia käsiä, nousi ylös, hypähti pois kevyesti kuin varjo ja hävisi Gertrudin keralla, ennenkuin Bussy ehti kättänsäkään ojentaa häntä siitä estääkseen.
Remy ehti juuri parahiksi paikalle pidättämään häntä. Hän sai Bussyn istahtamaan sille samalle penkille, jolta Diana juuri äsken oli lähtenyt.
8.
Chicot onkin itse asiassa Ranskan kuningas.
Kello löi kaksitoista. Louvren portit suljettiin tavallisesti puoliyön aikaan. Mutta Henrik oli jo edeltäpäin laskenut, että Anjoun herttua sinä yönä varmastikin tulisi takaisin Louvreen jottei herättäisi liiaksi epäluuloja kuninkaassa, jolle Parisin sen iltainen hälinä jo saattoi olla riittävänä aiheena.
Siitä syystä oli kuningas määrännyt, että porttien piti olla auki kello yhteen. Mutta neljännestä yli kahdentoista tuli Quélus ilmoittamaan: