— Vai rohkenette vielä Bussynkin nimen mainita?
— Olisiko hän onnettomuudekseen vihoittanut teidän majesteettinne?
— On.
— Milloinka, sire?
— Alituiseen, mutta varsinkin tänä yönä.
— Tänä yönä! Mitä hän on sitten teille tehnyt, sire?
— Hän on sallinut minua häväistävän Parisin kaduilla.
— Teitäkö, sire?
— Minua tai minun ystäviäni, se on yhdentekevää. Hän on nähnyt erästä ystävääni häväistävän, eikä ole mennyt hänelle avuksi.
— Bussyko olisi loukannut jotain Parisin kaduilla… joka sellaista väittää, hän erehtyy, sire.