— Kuinka te tiedätte, että hänellä oli käärö vietävänä Porte-Ferrajoon?
Danglars punastui.
— Kuljin kapteenin raollaan olevan oven ohitse ja näin hänen jättävän käärön ja kirjeen Dantèsille.
— Hän ei ole maininnut siitä mitään, sanoi laivanisäntä, — mutta jos hänellä sellainen on, niin hän antaa sen minulle.
Danglars mietti hetkisen.
— Pyydän teitä, herra Morrel, olemaan puhumatta tästä Dantèsille mitään, sanoi hän. — Olen varmaankin erehtynyt.
Samassa nuori mies palasi; Danglars siirtyi loitommalle.
— No, rakas Dantès, oletteko vapaa? kysyi laivanisäntä.
— Olen.
— Eipä se kestänyt kauan.