— Ei, annoin tullimiehille luettelon tavaroistamme, ja mitä miehistöön tulee, jätin luettelon sille henkilölle, joka lähetettiin alukseen samalla kuin luotsikin.
— Teillä ei siis ole mitään enää täällä tehtävää?
Dantès vilkaisi nopeasti ympärilleen.
— Ei, kaikki on kunnossa, sanoi hän.
— Voitte siis tulla syömään päivällistä meidän kanssamme?
— Anteeksi, herra Morrel, anteeksi, mutta minun pitää ensiksi käydä isäni luona. Kiitän osoittamastanne kunniasta.
— Se on oikein, se on oikein, Dantès. Tiedän kyllä, että olette hyvä poika.
— Ja … kysyi Dantès hetkisen arkailtuaan, — oletteko kuullut, että isäni voi kai hyvin?
— Luullakseni voi, rakas Edmond, vaikkakaan en ole häntä nähnyt.
— Niin, hän pysyttelee omassa pikku huoneessaan.