— Se ainakin todistaa, että poissa ollessanne ei häneltä ole puuttunut mitään.
Dantès hymyili.
— Isäni on ylpeä, ja jos häneltä olisikin puuttunut jotakin, niin hän ei olisi pyytänyt keneltäkään muulta kuin Jumalalta.
— No, tämän käyntinne jälkeen odotamme teitä.
— Anteeksi vielä, herra Morrel, mutta tämän käynnin jälkeen on minun tehtävä toinen, joka on yhtä rakas.
— Sehän on totta, Dantès; unohdin, että Catalansissa on eräs, joka odottaa teitä yhtä kärsimättömästi kuin isänne. Kaunis Mercedes.
Dantès hymyili.
— Ahaa, sanoi laivanisäntä, — en enää kummastele, miksi hän on kolmasti käynyt kysymässä uutisia Pharaonista. Teitä, Dantès, voi toden teolla onnitella, kun teillä on niin kaunis rakastajatar!
— Hän ei ole rakastajattareni, sanoi nuori mies vakavasti. — Hän on morsiameni.
— Toisinaan se on sama asia, sanoi laivanisäntä nauraen.