Hän kutsui katseellaan Valentinen lähemmäksi ja sai hänet ymmärtämään, että hän etsi sanaa avain. Sitten hän suuntasi katseensa kahden ikkunan välissä olevaan pieneen pöytään.
Valentine aukaisi pöydän laatikon ja löysi sieltä avaimen.
Kun hänellä oli tämä avain ja kun vanhus oli ilmaissut, että se todellakin oli hänen pyytämänsä avain, suuntautui halvaantuneen katse vanhaan pöytäkaappiin, jota moneen vuoteen ei ollut käytetty, koska tiedettiin, että siinä oli vain arvottomia papereita.
— Pitääkö minun avata pöytäkaappi? kysyi Valentine.
— Pitää, ilmaisi vanhus.
— Avaanko laatikot?
— Avaat.
— Sivuillako olevat?
— Ei.
— Keskimmäisenkö?