Morcerf kumartui oveen päin, jonka takaa kuului kuin kitaran säveliä.
— Rakas vicomte, olette tänään joutunut suorastaan musiikin uhriksi. Juuri kun pääsette irti neiti Danglars'in pianonsoitosta, kuulette täällä Haydéen guslin.
— Haydée! Mikä ihana nimi! Haydée-nimisiä naisia on siis todellakin olemassa muuallakin kuin vain Byronin runoissa?
— On kyllä. Haydée on harvinainen nimi Ranskassa, mutta hyvin tavallinen Albaniassa ja Epeiroksessa. Se merkitsee puhtautta, kainoutta, viattomuutta. Se on jonkinmoinen ristimänimi, niin kuin Ranskassa sanotaan.
— Kuinka kaunis se on! sanoi Albert. — Kuinka viehättävältä tuntuisikaan, jos ranskalaisten naisten nimet olisivat neiti Hyvyys, neiti Hiljaisuus, neiti Kristillinen rakkaus! Minkä erinomaisen vaikutuksen tekisikään kuulutuksessa, jos neiti Danglars'in nimi Claire-Marie-Eugénien asemesta olisi neiti Puhtaus-Kainous-Viattomuus Danglars!
— Hullu mies! sanoi kreivi. — Älkää laskeko leikkiä niin kovaa, Haydée voi sen kuulla.
— Suuttuisiko hän siitä?
— Ei suinkaan, vastasi kreivi ylpeästi.
— Hän on siis hyvä ihminen? kysyi Albert.
— Se ei ole hyvyyttä vaan velvollisuutta; orjatar ei suutu herraansa.