— Juo, sanoi nuori tyttö Barrois'lle, — katsothan ahnain silmin karahvia.
— Olen toden totta kuolemaisillani janoon, sanoi Barrois, — ja joisin mielelläni lasillisen mehuvettä teidän onneksenne.
— Juo siis, sanoi Valentine, — ja palaa heti tänne.
Barrois otti tarjottimen, ja avoimeksi jääneestä ovesta näki, miten hän taivutti päänsä taaksepäin ja tyhjensi lasin.
Valentine ja Morrel sanoivat parhaillaan toisilleen hyvästi Noirtier'n läsnä ollessa, kun Villefort'in portailta kuului ovikellon soitto.
Valentine katsoi kelloon.
— Kello on kaksitoista, sanoi hän, — tänään on lauantai, varmaankin tohtori tulee.
Noirtier ilmaisi todellakin odottavansa häntä.
— Kun hän tulee, täytyy herra Morrelin poistua, eikö niin?
— Niin, vastasi vanhus.