— Hän itse.
— Miksi ette ilmoittanut heti hänen nimeään, sanoi kuningas, ja hänen kasvoillaan alkoi näkyä levottomuuden oireita.
— Sire, minä luulin, että tämä nimi oli Teidän Majesteetillenne tuntematon.
— Ei ole, ei ole, Blacas. Hän on vakava ja etevä ja ennen kaikkea kunnianhimoinen mies. Ja tunnettehan hänen isänsä nimen.
— Hänen isänsäkö?
— Niin, Noirtier'n.
— Girondisti Noirtier? Senaattori Noirtier?
— Juuri niin.
— Ja Teidän Majesteettinne on käyttänyt sellaisen miehen poikaa toimissaan?
— Blacas, ystäväni, te ette ymmärrä sellaisista asioista mitään. Sanoinhan, että Villefort oli kunnianhimoinen. Päästäkseen eteenpäin Villefort olisi valmis uhraamaan vaikkapa isänsäkin.