— Minä saan siis tuoda hänet sisään?
— Heti paikalla, herttua. Missä hän on?
— Hän odottaa minua alhaalla vaunuissani.
— Menkää noutamaan häntä.
Herttua poistui nopeasti kuin nuori mies; hänen kuningasmielinen intonsa antoi hänelle kaksikymmenvuotiaan ketteryyden.
Ludvig XVIII jäi yksin, loi katseensa avoinna olevaan Horatiukseensa ja sanoi: — Justum et tenacem propositi virum.[8]
Herra Blacas palasi yhtä sukkelasti kuin oli mennytkin, mutta esihuoneessa hänen täytyi vedota kuninkaan määräykseen. Villefort'in tomuinen puku, hänen asunsa, joka ei millään tavoin ollut hovin sääntöjen mukainen, sai Brézén, seremoniamestarin, panemaan vastalauseensa. Mutta siitä huolimatta vietiin Villefort kuninkaan huoneeseen.
Oven auetessa Villefort joutui seisomaan suoraan kuningasta vastapäätä. Vaistomaisesti nuori virkamies pysähtyi.
— Astukaa sisään, herra Villefort, sanoi kuningas, — astukaa sisään.
Villefort kumarsi ja astui muutaman askelen eteenpäin, odottaen kuninkaan kysyvän häneltä jotakin.