Tiedät missä asun, odotan sinua huomenna kello yhdeksältä aamulla.
Andrea tarkasti sinettiä nähdäkseen, oliko joku asiaankuulumaton avannut sen ja päässyt salaisuuden perille. Mutta kirje oli niin taitavasti suljettu, että vain rikkomalla sinetin olisi voinut ottaa selkoa sen sisällyksestä, ja sinetti oli aivan eheä.
— Hyvä on, sanoi hän. — Miesparka, hän on uskollinen sielu.
Portinvartija jäi miettimään näitä sanoja eikä tiennyt, kumpaa enemmän ihailisi, nuorta herraa vai hänen vanhaa palvelijaansa.
— Riisukaa hevoset pian valjaista ja tulkaa heti huoneeseeni, sanoi Andrea palvelijalleen.
Hän kiirehti huoneeseensa ja heitti Caderoussen kirjeen pesään. Se oli juuri palanut, kun palvelija astui sisään.
— Pierre, olethan samankokoinen kuin minäkin? sanoi Andrea.
— Minulla on se kunnia, teidän armonne, vastasi palvelija.
— Onhan sinulla uusi livreetakkisi, joka eilen tuotiin?
— On.