— Voitko ilman ylimääräisiä menoja hankkia minulle viisitoistatuhatta frangia … ei sentään, vähemmällä kuin kolmellakymmenellä en voi tulla rehelliseksi mieheksi?
— En, vastasi Andrea kuivasti, — sellaista summaa en voi hankkia.
— Sinä et ymmärrä minua oikein, sanoi Caderousse tyynesti ja kylmästi. — Minä sanoin äsken: ilman ylimääräisiä menoja.
— Et kai vaadi minua varastamaan? Pilaisinhan vain sekä omani että sinun asemasi, ja meidät vietäisiin takaisin entiseen paikkaan.
— Minusta on yhdentekevää, vaikka ottaisivatkin minut kiinni. Olen merkillinen ihminen, niin kuin tiedät, minun on toisinaan ikävä tovereita. En ole yhtä sydämetön kuin sinä, joka et koskaan enää tahdo heitä nähdä.
Andrea vapisi ja kalpeni.
— Jätä kaikki tyhmyydet, Caderousse, pyysi hän.
— Ole vain rauhassa, pikku Benedetto. Neuvohan minulle keino, miten voin ansaita nuo kolmekymmentätuhatta frangia sekoittamatta sinua mihinkään. Kun annat minun vain olla rauhassa, en pyydä enempää.
— Koetan keksiä, saammepahan nähdä, sanoi Andrea.
— Mutta sitä odottaessani korotathan kuukausirahani viiteensataan? Tahtoisin mielelläni ottaa piian.