— Nuo viisisataa frangia saat, sanoi Andrea, — vaikkakin se tuntuu raskaalta minulle … sinä käytät väärin…
— Joutavia! sanoi Caderousse. — Sinähän ammennat pohjattomista kirstuista.
Andrean silmissä näkyi välähdys, joka kuitenkin pian sammui.
— Se on totta, vastasi Andrea, — ja suosijani on minua kohtaan erinomaisen ystävällinen.
— Mikä rakastettava suosija! sanoi Caderousse. — Paljonko hän antaakaan sinulle kuukausittain?
— Viisituhatta frangia, sanoi Andrea.
— Yhtä monta tuhatta kuin sinä annat minulle satoja, lausui Caderousse. — Onni näyttää todellakin suosivan vain äpäriä. Viisituhatta kuukaudessa… Minne sinä sen kaiken saat menemään?
— Pianhan sellaisen tuhlaa. Senpä vuoksi minäkin tahtoisin samoin kuin sinä saada itselleni pääoman.
— Pääoman … kyllä ymmärrän … kaikkihan tahtoisivat itselleen pääomia.
— Minä saan kohta.