— En luule mitään, ystäväni. Mutta kaikki on mahdollista. Sehän on totta…
— Mikä? kysyi Albert nähdessään ystävänsä arkailevan.
— Aiotteko vielä mennä naimisiin neiti Danglars'in kanssa?
— Miksi kysytte sitä tällaisena hetkenä?
— Siksi, että tämä avioliitto tai sen purkaminen liittyy siihen asiaan, mikä nyt on mielessämme.
— Kuinka niin? kysyi Albert, ja veri nousi hänen otsalleen. — Luuletteko, että Danglars…
— Kysyn vain, kuinka pitkälle aiottu avioliittonne on edistynyt? Älkää toki etsikö sanoistani muuta, älkääkä antako niille muuta kantavuutta kuin sen, mikä niillä on?
— Kihlaus on purettu, vastasi Albert.
— Hyvä, sanoi Beauchamp.
Nähdessään nuoren miehen jälleen vaipuvan alakuloisuuden valtaan hän sanoi: