— Kreivi, taivaan nimessä, älkää surmatko Albertia! Onnettomalla pojalla on äiti!

— Niin onkin, sanoi Monte-Cristo, — eikä minulla ole äitiä.

Nämä sanat lausuttiin sellaisella äänellä, että Morrel värisi.

— Teitä on loukattu, kreivi?

— Niin on, entä sitten?

— Teidän oikeutenne on ampua ensimmäiseksi.

— Minäkö ammun ensimmäiseksi?

— Niin, sen sain aikaan tai oikeammin sanoen vaadin. Mehän teimme heille niin paljon myönnytyksiä, että heidän täytyi tehdä ainakin tämä meille.

— Ja kuinka monen askelen päästä!

— Kahdenkymmenen.