— Mitä on tapahtunut?
Morrel kysyi neuvoa Noirtier'lta, joka oli taas tullut kylmäveriseksi. Tämä viittasi katseellaan pieneen huoneeseen, jonne Morrel jo kerran ennen samanlaatuisessa tapauksessa oli paennut.
Hän otti kiireesti hattunsa ja riensi piiloonsa. Käytävästä kuului kuninkaallisen prokuraattorin askelten ääni.
Villefort syöksyi huoneeseen, juoksi Valentinen luo ja otti hänet syliinsä.
— Lääkäri! Lääkäri…! Herra Avrigny! huusi hän. — Ei, minä menen itse häntä noutamaan.
Hän riensi ulos.
Morrel kiiruhti toisesta ovesta sisään.
Kamala muisto oli johtunut hänen mieleensä: Villefort'in ja lääkärin välinen keskustelu, jonka hän oli kuullut samana yönä, jolloin rouva Saint-Méran kuoli. Taudin merkit olivat samat kuin Barrois'llakin ennen hänen kuolemaansa.
Samassa hän oli kuulevinaan korvissaan Monte-Criston sanat, jotka tämä oli hänelle lausunut tuskin kaksi tuntia sitten:
— Jos joudutte pulaan, Morrel, tulkaa luokseni, minä voin paljon.