— Tiedättekö, onko se rahamäärä saapunut, jonka piti minulle tulla naimisiin mennessäni?
— Olen saanut siitä ilmoituskirjeen.
— Mutta itse rahat, nuo kolme miljoonaa?
— Kaikesta päättäen nuo kolme miljoonaa ovat matkalla tänne.
— Minä siis todellakin saan ne?
— Totta kai! vastasi kreivi. — Mutta mielestäni ei teillä tähänkään asti ole ollut rahasta puutetta.
Andrea oli niin hämmästynyt, ettei kyennyt vähään aikaan sanomaan sanaakaan.
— Siinä tapauksessa, sanoi hän sitten havahtuen unelmistaan, — ei minulla ole muuta jäljellä kuin pyytää teiltä erästä seikkaa, ja ymmärrättehän, että minun täytyy se tehdä, vaikka se olisikin teille vastenmielistä.
— Puhukaa, sanoi Monte-Cristo.
— Olen rikkauteni vuoksi tullut tekemisiin useiden ylhäisten henkilöitten kanssa, ja minulla on ainakin tällä hetkellä joukko ystäviä. Mutta mennessäni naimisiin koko Pariisin hienoston läsnä ollessa, täytyy minun tukenani olla kuuluisa nimi, ja koska isääni ei ole täällä, täytyy mahtavan käden taluttaa minut alttarille, sillä isänihän ei tule Pariisiin?