— Hän on vanha ja monesti haavoittunut, ja sitä paitsi hän on aivan kuolemansairas joka kerta, kun hänen täytyy matkustaa.
— Ymmärrän kyllä. Teen siis teille erään pyynnön.
— Minulleko?
— Niin, teille.
— Ja mikä se on?
— Se, että astutte hänen sijaansa.
— Mutta hyvä herra, kuinka se voisi olla mahdollista? Olettehan joutunut siksi paljon tekemisiin minun kanssani, että teidän tulisi jo tuntea minut eikä esittää tuollaista pyyntöä. Pyytäkää minulta puoli miljoonaa lainaksi, niin en joudu niin suureen pulaan kuin nyt. Tietäkää siis, että kreivi Monte-Cristo, joutuessaan tekemisiin tämän seurapiirin tapojen kanssa, on aina osoittanut itämaalaisen epäilyksiä, jopa taikauskoakin. Minäkö, jolla on haaremi Kairossa, Smyrnassa ja Konstantinopolissa, esiintyisin huomattavassa asemassa häissä, en koskaan!
— Hylkäätte siis pyyntöni?
— Hylkään. Vaikka olisitte poikani, vaikka olisitte veljeni!
— Onko se mahdollista! huudahti Andrea pettyneenä. — Mutta miten nyt menettelisin.