Samassa hän näki kaukana Faubourg-Poissonnièran puolella ajurin, joka synkkänä piippu hampaissaan istui kuskipukillaan pyrkien Faubourg-Saint-Denis'hin päin, missä varmaankin oli hänen asuntonsa.
— Hei, ystävä! huusi Benedetto.
— Mitä asiaa? kysyi ajuri.
— Onko hevosenne uupunut?
— Uupunut, totta kai, kun ei koko siunattuna herran päivänä ole tehnyt yhtään mitään. Neljä lyhyttä ajoa ja frangi juomarahoja, yhteensä seitsemän frangia, ja isännälleni minun pitää suorittaa kymmenen!
— Tahdotteko ansaita lisää kaksikymmentä?
— Mielelläni, kyllähän kaksikymmentä frangia jokainen ottaa. Millä tavoin minä voin ne ansaita?
— Ajakaa hiukan, ellei hevosenne ole aivan kuitti.
— Se lentää kuin tuuli, sen takaan, sanokaa vain, minne päin mennään.
— Louvres'iin päin.