Vaikka rouva Danglars'in mieltä askarruttivatkin ne asiat, joiden tähden hän oli saapunut, oli palvelijoiden menettely ollut niin loukkaavaa, että hän aikoi tehdä sen johdosta valituksia.
Mutta kun hän näki Villefort'in kohottavan häntä kohden huolista raskaan päänsä ja katsovan häneen surullisesti hymyillen, sammuivat syytökset hänen huulilleen.
— Antakaa anteeksi palvelijoilleni, sillä he ovat kauhun vallassa. Kun heitä on epäilty, ovat he itse alkaneet epäillä.
Rouva Danglars oli kyllä kuullut puhuttavan tällaisesta kauhusta, mutta hän ei koskaan olisi voinut uskoa, että se olisi voinut paisua näin suureksi.
— Oletteko tekin siis onneton? kysyi hän.
— Olen, vastasi prokuraattori.
— Silloin varmaankin ymmärrätte minua ja arvaatte, miksi tulen tänne?
— Ymmärrän. Tulette puhumaan kanssani eilisestä?
— Niin, tästä kamalasta onnettomuudesta.
— Aioitte kai sanoa ikävyydestä.