— Kaikkien suhteen, vastasi Villefort, — niin minun kuin muidenkin.
— Ah! sanoi paronitar, ja hänen huudahduksensa ilmaisi enemmän kuin sanat.
Villefort loi häneen tutkivan katseen.
— Tiedän, mitä tuolla tarkoitatte, sanoi hän. — Te viittaatte noihin kamaliin kuolemantapauksiin, jotka kolmen kuukauden ajan ovat pakottaneet minut käyttämään surupukua, tarkoitatte, että nämä kuolemantapaukset, joiden lukua Valentine kuin ihmeen kautta säästynee lisäämästä, eivät ole luonnollisia.
— Sitä en toki ajatellut, sanoi rouva Danglars nopeasti.
— Ajattelitte kyllä, ja olihan teillä siihen oikeus. Ettehän voi muuta kuin sanoa itseksenne: Sinä, joka rikollista vainoat, vastaa: Miksi asunnossasi tapahtuu rikoksia, joita ei rangaista?
Paronitar kalpeni.
— Niinhän te ajattelitte?
— Ajattelin kyllä, sen myönnän.
— Minä vastaan teille.