— Oletteko luvannut hänelle, että jään eloon?
— Olen.
— Puhuitte äsken valvomisesta ja suojaamisesta. Oletteko siis lääkäri?
— Olen, ja uskokaa minua, paras lääkäri minkä taivas tänä hetkenä voi luoksenne lähettää.
— Sanoitte valvoneenne? kysyi Valentine levottomana. — Minä en ole teitä nähnyt.
Kreivi viittasi kädellään kirjakaappiin päin.
— Olin tuon oven takana piilossa, sanoi hän; — tuosta ovesta päästään viereiseen taloon, jonka olen vuokrannut.
Häveliäisyytensä pakottamana Valentine teki torjuvan liikkeen, kääntyi poispäin ja sanoi kauhuissaan:
— Minusta tekonne on ollut suunnattoman mieletön, ja mainitsemanne suojelus muistuttaa suuresti häväistystä.
— Valentine, sanoi kreivi, — koko tänä pitkänä vartioaikana olen vain pitänyt silmällä, keitä kävi luonanne, mitä ruokia nautitte ja mitä juomia teille tuotiin. Kun huomasin nämä juomat vaarallisiksi, astuin sisään niin kuin nytkin, tyhjensin lasinne ja panin myrkyn sijaan terveellisen juoman, joka kuoleman sijasta saikin elämän virtaamaan suonissanne.