Hän aikoi nostaa käsivarren vuoteeseen, mutta se totteli niin jäykästi, että sairaanhoitajatar heti ymmärsi, mitä se merkitsi.
Hän kirkaisi kamalasti.
— Auttakaa, auttakaa!
— Mitä, auttakaa? vastasi portaiden juurelta tohtori Avrignyn ääni.
Tähän aikaan oli lääkärin tapana tulla.
— Kuka apua tarvitsee? huusi Villefort tullen äkkiä työhuoneestaan. — Ettekö kuullut avunhuutoa, tohtori?
— Kuulin, kuulin, vastasi Avrigny, — menkäämme heti paikalla Valentinen huoneeseen.
Mutta ennen kuin lääkäri ja isä olivat ennättäneet astua sisään, olivat jo samassa kerroksessa, toisissa huoneissa tai käytävissä olleet palvelijat rientäneet huoneeseen, ja nähdessään Valentinen kalpeana ja liikkumattomana vuoteellaan he nostivat kätensä taivasta kohden ja hoipertelivat pois aivan kuin heitä olisi pyörryttänyt.
— Kutsukaa rouva Villefort tänne! Herättäkää rouva Villefort! huusi kuninkaallinen prokuraattori huoneen ovelta, jonne hän ei näyttänyt uskaltavan mennä.
Mutta sen sijaan että palvelijat olisivat vastanneet, he katsoivatkin tohtoriin, joka oli astunut huoneeseen, juossut Valentinen luo ja kohottanut hänet käsivarsilleen.