— Hyvä Jumala, hyvä Jumala! sanoi Morrel. — Miksi ei kukaan tule? Onko joku talossa sairastunut? Valentine! Valentine!…
— Niin, niin! ilmaisi Noirtier.
Maximilien ei saanut sanaakaan suustaan, hän horjui ja hänen täytyi tarttua seinälaudoitukseen pysyäkseen pystyssä. Sitten hän ojensi kätensä ovea kohden.
— Niin, niin, niin! jatkoi vanhus.
Minuutissa oli nuori mies kulkenut usean huoneen läpi, jotka olivat tyhjinä niin kuin kaikki muutkin talon suojat, ja saapui Valentinen huoneeseen.
Hänen ei tarvinnut avata ovea, se oli selkoselällään.
Ensimmäiseksi hän kuuli nyyhkytyksiä. Hän näki mustapukuisen olennon polvillaan valkoisten verhojen keskellä. Pelko, kamala pelko naulitsi hänet kynnykselle.
Silloin hän kuuli äänen sanovan: Valentine on kuollut, ja toisen äänen kaikuna vastaavan siihen:
— Kuollut! Kuollut!
103. Maximilien