— Ei, sanoi Danglars, — ei, pitäkää nimikirjoitukseni. Mutta tiedättehän, että rahamiehet ovat tavattoman muodollista väkeä. Minäkin aioin luovuttaa nämä rahat sairaaloille ja olin aivan kuin varastavinani ne, kun en antanut asianomaisille juuri näitä, ikään kuin toinen raha ei olisi yhtä hyvää kuin toinenkin. Suokaa anteeksi!
Ja hän alkoi nauraa ääneen mutta hermostuneesti.
Kohteliaasti kumartaen Monte-Cristo pisti maksuosoitukset lompakkoonsa.
— Mutta teidänhän on saatava minulta vielä satatuhatta frangia, sanoi Danglars.
— Sehän on pieni asia. Korot nousevat jotakuinkin siihen summaan. Pitäkää ne, niin olemme kuitit.
— Kreivi, sanoi Danglars, — puhutteko täyttä totta?
— En koskaan laske leikkiä pankkiirien kanssa, vastasi kreivi hävyttömyyteen vivahtavalla vakavuudella.
Ja hän astui ovea kohden juuri samassa, kun palvelija ilmoitti:
— Herra Boville, sairaalahallituksen rahastonhoitaja.
— Näyttää todellakin siltä, kuin olisin ajoissa tullut noutamaan allekirjoitustanne, sanoi Monte-Cristo, — siitähän oikein riidellään tänään.