— Johtuu eräs seikka mieleeni, sanoi Danglars; — toinen tapa on vielä viisaampi.
— Mikä?
— Kreivi Monte-Criston kuitti on rahan arvoinen. Viekää se Rothschildille tai Laffittelle. He lunastavat sen heti paikalla.
— Vaikka se on Roomassa maksettava?
— Vaikka. Menetätte siten vain viisi-, kuusituhatta.
Rahastonhoitaja säpsähti.
— Ei, siinä tapauksessa odotan mieluummin huomiseen. Kylläpä te käsittelette rahasummia kevytmielisesti!
— Suokaa anteeksi, sanoi Danglars tavattoman hävyttömästi, — mutta luulin ensi hetkessä, että teillä olisi pieni vaillinki täytettävänä.
— Mitä! sanoi rahastonhoitaja.
— Onhan sellaista nähty, ja siinä tapauksessa tehdään pieniä uhrauksia.