— Jumalan kiitos, minulla ei ole sellaista syytä, sanoi Boville.
— Siis huomiseen, eikö niin, herra rahastonhoitaja?
— Niin, huomiseen. Mutta saanhan rahat silloin varmasti?
— Totta kai, laskette varmaankin leikkiä kysyessänne sellaista! Lähettäkää noutamaan puolenpäivän aikaan, niin pankki on saanut siitä tiedon.
— Tulen itse.
— Sitä parempi, silloin saan ilon nähdä teidät.
He puristivat toistensa kättä.
— Asiasta toiseen, sanoi Boville, — ettekö mene onnettoman neiti Villefort'in hautajaisiin? Ruumissaatto tuli bulevardilla vastaani.
— En, sanoi pankkiiri, — olen tuon Benedetton jutun tähden vielä hieman naurettavassa asemassa ja pysyn sen vuoksi syrjässä.
— Aivan suotta, eihän se millään tavoin ollut teidän syytänne.