— Siinähän olette, ystävä! Etsin teitä!
Monte-Cristo odotti hänen kiivastuvan ja alkavan moittia, mutta erehtyi. Morrel kääntyi häneen ja sanoi näköjään tyynesti:
— Niin kuin näette, minä rukoilin.
Kreivi katsoi tarkkaavasti Morrelia kiireestä kantapäähän.
— Saatanko teidät Pariisiin? kysyi hän.
— Ei kiitos.
— Mitä siis haluatte?
— Antakaa minun rukoilla.
Vastustelematta kreivi loittoni toiseen paikkaan, josta saattoi pitää silmällä Morrelin pienintäkin liikettä. Lopulta tämä nousi, puhdisti kivestä likaantuneet polvensa ja läksi astelemaan Pariisia kohden kääntämättä kertaakaan päätään.
Hän kulki hitaasti Roquette-katua pitkin.