— Kysyn, jatkoi Villefort aivan tyynesti, — missä säilytätte myrkkyä, jolla olette tappanut appeni markiisi Saint-Méranin, anoppini markiisitar Saint-Méranin, Barrois'n ja tyttäreni Valentinen.
— Hyvä Jumala! sanoi rouva Villefort pannen kätensä ristiin. — Mitä sanottekaan?
— Älkää kysykö. Vastatkaa!
— Miehelleni vai tuomarille? sopersi rouva Villefort.
— Tuomarille, rouva, tuomarille!
Kauheata oli katsella, kuinka kalpeaksi rouva Villefort tuli, kuinka hänen katseensa säikkyi ja kuinka hän vapisi.
— Ah, sopersi hän, — ah!
— Te ette vastaa, huusi pelottava tutkija.
Sitten hän lisäsi huulillaan hymy, joka oli pelottavampi kuin hänen vihansa.
— Te ette ainakaan kiellä?