Ja hän nousi hiukset hajallaan ja suu vaahdossa.
— Olette vastannut siihen kysymykseen, jonka tänne tullessani tein: Missä säilytätte myrkkyä, jota tavallisesti käytätte?
Rouva Villefort nosti suonenvedontapaisesti käsivartensa taivasta kohden ja pusersi molemmat kätensä yhteen.
— Ei, ei, vaikeroi hän, — te ette voi tahtoa sitä?
— Ainoa, mitä tahdon, on ettette kuole mestauslavalla, ymmärrättekö? vastasi Villefort.
— Armoa, armoa!
— Minä tahdon, että rangaistus tapahtuu. Olen maan päällä rangaistakseni, sanoi Villefort leimuavin silmin. — Jokaisen muun, vaikka hän olisi kuningatar, lähettäisin mestauslavalle, mutta teitä armahdan. Teille sanon: Eikö totta, olettehan säilyttänyt muutaman pisaran parasta, tehoisinta ja varminta myrkkyä itseänne varten?
— Antakaa minun elää!
— Olette pelkuri! sanoi Villefort.
— Muistakaa, että olen vaimonne!