— Olette myrkyttäjä!
— Taivaan nimessä!
— En!
— Rakkautenne nimessä, jota olette tuntenut minua kohtaan…
— En! En!
— Lapsemme nimessä! Lapsemme tähden antakaa minun elää!
— En, en, en, kuuletteko! Jos antaisin teidän elää, niin jonakin kauniina päivänä tappaisitte ehkä hänetkin.
— Minä! Minäkö surmaisin lapseni! huudahti hurja äiti syöksyen Villefort'ia kohden. — Minä! Tappaisin Edouardin! Hahahaha!
Hirvittävä, demonimainen mielipuolen nauru lopetti hänen lauseensa ja päättyi korisevaan nyyhkytykseen. Rouva Villefort oli vaipunut polvilleen miehensä eteen.
Villefort lähestyi häntä.