— Sehän on hunnutettu nainen, sanoi hän, — tuntematon nainen, joku ulkomaalainen ruhtinatar, ehkä prinssi Cavalcantin äiti. Sanoitte, tai oikeammin sanoen aioitte kertoa jotakin mieltäkiinnittävää, Beauchamp.
— Minäkö?
— Niin. Puhuitte Valentine-neidin omituisesta kuolemasta.
— Sehän on totta. Mutta miksi rouva Villefort ei ole täällä?
— Naisparka, sanoi Debray, — hän varmaankin tislaa hunajavettä ja valmistaa kauneuslaastareita itseään ja ystävättäriään varten. Tiedättehän, että väitetään hänen tuhlaavan moiseen huvitukseen pari kolme tuhatta frangia vuodessa. Mutta tosiaan! Miksi rouva Villefort ei ole täällä? Olisin nähnyt hänet hyvin mielelläni. Pidän paljon tuosta naisesta.
— Ja minä halveksin häntä, sanoi Château-Renaud.
— Miksi?
— En tiedä. Miksi ihminen rakastaa? Miksi halveksii? Halveksin häntä antipatian tähden. Mutta palatkaamme siihen, mitä kerroitte, Beauchamp.
— No, jatkoi Beauchamp, — ettekö ole uteliaita tietämään, miksi Villefort'in talossa kuollaan niin tuhkatiheään?
— Tuhkatiheään, se on hyvin sanottu, toisti Château-Renaud.