— Ei koskaan.
— Minne päin on huoneenne?
— Käytävään päin.
— Ja minne käytävä vie?
— Se päättyy pihaan.
— Mikä onnettomuus! lausui ääni.
— Hyvä Jumala, mitä nyt on tapahtunut? huudahti Dantès.
— Olen erehtynyt. Piirustusteni epätäydellisyys on vienyt minut harhaan, kompassin puutteessa olen joutunut väärään, kartassani oleva virheellinen viiva vastaa viittätoista jalkaa todellisuudessa. Olen pitänyt murtamaanne muuria linnoituksen ulkomuurina.
— Mutta silloinhan olisitte joutunut mereen?
— Sitä tahdoinkin.